rodellar
October 28, 2007 
Sveitsiläisen punkin pureman ja kahdentoista Ranska-Sveitsi rajanylityksen jälkeen Davidin tyttöystävä Kate ajoi meidät Geneven lentokentälle. Siellä meitä odotti tanskalaisnorjalainen jäätikköopas Lena ja kolmisin otimme lennon Barcelonaan Espanjaan. Seurueen neljäs jäsen tanskalainen Torsten (myös jäätikköopas) oli meitä vastaanottamassa ja kertoilemassa paikallisista tavoista. Otimme junan ja bussin Reus lentokentälle missä jo maksettu vuokra-auto meitä odotti. Vihdoinkin olimme omillamme ja carrefour supermarketin kautta ajoimme yöksi La Mussara kiipelypaikan parkkipaikalle.
Ensimmäinen yömme Katalonian vuorilla osoittautui hurjan vetiseksi. Ukkosti ja satoi vettä, tuuli puuskittain ja Davidin yhdenhengen teltta sortui kasaan niin että hänen täytyi muuttaa autoon loppuyöksi. Isän vanha Fjällräven teltta pysyi myrskyssä pystyssä mutta kolmen hengen siellä nukkuessa kastui lähes kaikki. Seuraavana päivänä paistoi onneksi aurinko ja saimme kuivateltua kamppeita. Ajoimme Siurana kiipeilypaikalle, laitoimme base camp leirin pystyyn ja lähdimme illaksi kiipeilemään. Ilta meni hyvin, ja seuraavana aamuna heräsimme auringon paisteeseen. Päivä kului tutustuessa Siuranan hienoihin kiipeilyalueisiin ja saimme päivittäisen liikuntamme kallioseinillä.
Ilta päättyi kuitenkin dramaattisissa merkeissä. Base camp leiriimme oli hyökätty, telttoihin viillelty puukolla, naruja katkottu ja varusteita varastettu. Myös minun untuvatakki ja -makuupussi olivat kadonneet. Vuokra-automme Opel Corsaa oli potkittu kylkeen ja avaimet olivat varastettu. Alkoi hurja soittelu ja asioiden selvittely. Lena ja Torsten lähtivät hinausauton mukava Reusiin ja minä ja David muutimme turvalliselle leirintäalueelle lähemmäs kylään. Parin päivän kuluessa kaikki asiat kuitenkin selvisivät ja saimme uuden auton käyttöömme. Kiipeilimme päivät ja sosiaalisoimme illat. Reissullame alkoi parempi meno ja kaikkien mielet kohentuivat.
Hauskuus alkoi kun pikkuserkku Kari Kaskes ilmaantui paikalle kavereidensa Tatun ja Harrin kanssa. Mikä sattuma! Oli tosi kiva hengailla suomalaisten kanssa ja jutella kuulumiset. Ilmapiiri kuitenkin latistui osaltani kun uutinen norjalaistuttavani kuolemasta Uudessa Seelannissa piippasi kännykkääni. Pää oli jo aika pyörällä edellisistä tapahtumista ja nyt vielä tämä. Voi voi. Parin levottoman yön jälkeen ja Karin mukavasta seurasta johtuen toivuin aika nopeasti ja elämä jatkui.
Aurinko paistoi ja päivät menivät kiipeilyn merkeissä. Kari lähti takaisin Suomeen ja Tatu ja Harri jäivät Siuranaan. David ja Torsten ajettiin myös lentokentälle ja jäljelle jäivät minä ja Lena. Liiankin tapahtumarikkaan viikon jälkeen tuntui hyvältä ajaa Rodellarin rauhallisiin kanjoni maisemiin Huescan koillispuolelle.
Täällä olemme tavanneet muita norjalaisia ja ilmapiiri on rauhallisen hiljainen. Kiipeily tapahtuu pääasiallisesti jyrkissä luolien katoissa ja on siten hyvin rankkaa.
urpu 
Huh, melkoisen hurja viikko ollu sulla. Onneksi kuitenkin olette selvinneet ehjin nahoin, materiahan on vain materiaa, jonka pystyy korvaamaan. Voimia ja halauksia!
Hieno tarina. Hauska kuulla sinusta uutisia. Ikävää että sait kuulla ikäviä uutisia ja kokea tuollaista terroria. Mut kiva kuulla että pääsit niistä jo yli. Kovasti odotellaan sinua jo Suomeen.
Terkkuja kaikilta.
Moi ja kiitos viesteistä!
Vietähän lystiä siellä ja pidä itsestäsi huolta. Odotamme sinua saapuvaksi joulukuussa, raivaa kalenteriisi riittävästi aikaa – ainakin yhdeksi yöksi on jäätävä. Me lähdemme sitten tammi-helmikuuksi reissuun. Jos silloin kaipaat lämpöä, tule käymään Kanarialla. Kämppäämme mahtuu kyllä yksi visitoija ja Petri kaipaisi kyllä varmasti rymykaveria paikalliseen luontoon.